Home sweet home

Onnellisesti takaisin kotona!!

Viimeinen viikko Potchissa oli tosi mukava. Ihmiset olivat järjestäneet minulle paljon ohjelmaa. Maanantai-iltana oltiin Cornelin kotona muutaman yliopiston naisen kanssa ja syötiin ihanaa ruokaa. Tiistaina käytiin Louisen kanssa jazz-konsertissa ja keskiviikkona kirjoitettiin Christon kanssa artikkelia koko päivä, vaikka periaatteessa se olikin vapaapäivä vaalien takia. (Vaalit ovatkin aika mielenkiintoinen tarina...). Torstaina päivällä oli tosi kivat läksiäiskahvit yliopistolla -sain itsevalitseman lahjan ja ihmiset pitivät ihania puheita. Illalla tehtiin Antoinetten kanssa kaulakoruja. Perjantaina sitten Seugnet, Christo, Heniel ja Magdel järjestivät minulla läksiäisjuhlat Seugnetin luona ja syötiin Bobotie-nimistä liharuokaa ja jälkkäriksi Malva puddingia. Lauantaina kävin vielä hieman kirjoittelemassa Seugnetin kanssa artikkelia, joka on nyt lähes valmis. Eli myös opiskelutavoitteet reissulle tuli hyvin saavutettua :)

Kokonaisuudessaan 3 kk Afrikassa oli aivan mahtava kokemus. Eniten tulee ikävä kaikkia mukavia ihmisiä -ja aurinkoa!

Hevostelua viimeisenä viikonloppuna

Viimeisenä Afrikan viikonloppuna olin käymässä Tiinan ja Jukan luona Johannesburgissa. Viikonloppu menikin tosi kivasti ja puuhaa riitti. Perjantaina käytiin elokuvissa, lauantaina vähän ostoksilla ja ratsastamassa :) Tiinalla on kiva vuokraheppa, Aquila, jota sain kokeilla. Oli tosi ihanaa ratsastaa pitkästä aikaa!! Pääsin hyppäämäänkin! Sunnuntaina jatkettiin heppamenoja ja käytiin katsomassa paikallisia kouluratsastuskilpailuja. Erona Suomen kisoihin oli se, että kentän laidalla oli "kartanlukija", joka huuteli radan kulkua etukäteen. Lisäksi ratsastajilla sai olla raippa ja martingaalit -ja ratsukot suorittivat kaksi rataa peräkkäin viereisillä radoilla. Ihan kätevää -yhdellä verryttelyllä voi osallistua kahteen luokkaan. Alla on muutama Tiinan ottama kuva mun ratsasteluista:

Parish/11.4.

Kävimme pääsiäislauantaina Seugnetin ja hänen amerikkalaisen ystävänsä kanssa lähellä olevassa pikkukaupungissa, Parishissa. Siellä oli mukavia pieniä antiikkikauppoja ja kiertelimme katselemassa niitä pari tuntia.

Yhdessä kaupassa myytiin metalleista taottuja eläinhahmoja, ne oli tosi hienoja.

Kadun varressa oli vanhat härkävankkurit. Niiden eteen kuulemma valjastettiin joa 12 härkää ja vastaavat oli käytössä Voortrekkereillä kun he vaelsivat Kapkaupungin suunnalta muualle Etelä-Afrikkaan 1800-luvun alkupuolella.

Kävimme syömässä tosi hienossa Art lovers -nimisessä ravintolassa, joka oli tehty vanhaan kirkkoon. Siellä oli kätevä viininmaistelusysteemi: jokaisella pöytäseurueella oli elektroninen kortti ja viinihuoneessa sai sillä kortilla "ladattua" omaan viinilasiinsa haluamaansa viiniä joko maisteluannoksen, puolikkaan lasillisen tai täyden lasillisen. Viinejä tulikin maisteltua, koska odotimme ruokaa 1,5 tuntia... ja sitten kun ruoka tuli vihdoin, niin Seugnetin lammas oli jääkylmää. Seugnet valitti suoraan ravintolan pomolle -ja me saatiin ruuat ilmaiseksi. Minun häränhäntä oli kyllä hyvää, vaikkei ihan mun herkkuruokien top10-listalle pääsekään.

Farmilla/3.-5.4.

Vietin viikonlopun 3.-5.4. Magdelin (Seugnetin sihteeri) vanhempien farmilla Delareyvillessä noin 200 km:n päässä Potchista.


Farmilla oli paljon ihmisiä, alla olevassa kuvassa vasemmalta lähtien ylärivissä ovat Magdelin isä ja äiti, amerikkalainen Steven, Magdelin poika, vanhin tytär Andrea ja hänen poikaystävänsä, Magdelin veli Stefen. Alarivissä ollaan minä ja Magdelin nuorempi tytär Lendija.


Farmilla oli myös paljon eläimiä, kuten tämä jackrusseli :)


.. ja lampaita, kissoja, lehmiä.



Viikonlopun aikana opettelin leipomaan herkullista -ja tosi imelää - Malva puddingia.



Magdelin äiti pitää pientä puotia tilan työntekijöille, jotka innostuivat pitämään meille tanssishowta.

Kävimme myös tutustumassa työntekijöiden asumuksiin ja farmikouluun, joka oli lakkautettu viime vuoden lopussa. Koulun nimi oli ollut "Hyvän alun koulu". Sen ikkunat olivat olleet rikki myös silloin kun se oli ollut toiminnassa.

Tällä hetkellä koululle oli majoittunut sadonkorjuuta varten muilta paikkakunnilta kylälle tulleet työntekijät. He olivat pitämässä jumalanpalvelusta koululla, he tanssivat kynttilän ja raamatun ympärillä ja lauloivat kauniisti afrikkalaisen rummun tahtiin.


Koulun ulkopuolella oli pap-puuroa kypsentymässä padoissa...


...ja työntekijöiden lapset katselivat kiinnostuneina vierailijoita.

Leijonafarmilla/25.3.

Kävimme Zeerustissa testailemassa UFractions peliä torstaina 25.3. Koulun opettaja tunsi leijonafarmin pitäjän, joten pääsimme tutustumaan leijoniin ihan läheltä. Suurin osa leijonista oli tosi kesyjä, koska ne ovat eläneet pienesta pitäen ihmisten kanssa. Rapsuttelimme niitä aidan rakosista ja ne nauttivat selvästi.



Tämä iso vaalea urosleijona oli tosin aika area... kuten myös sen pienen pieni poika ;)

Lopuksi pääsimme syöttämään pikkuleijonia. Ne olivat tosi söpöja! Minä tosin hieman pelkäsin teräviä kynsiä... ja olen varmaan leijonille allerginen, minua rupesi aivastuttamaan tosi paljon!

Vaikka farmin pitäjä vakuutteli etta he eivät myy leijonia metsästykseen, me epäailimme suuresti etta moni näistäkin leijonista joutuu rikkaiden amerikkalaisten ampumaksi jonain päivänä.

Cape Point ja pingviinit/23.3.

Maanantaina 23.3. ajelimme Cape Pointiin ja Hyväntoivonniemeen, jossa Atlantin valtameri ja Intian valtameri kohtaavat. Kipusimme Cape Pointin korkeimmalle kohdalle ja sieltä olikin upeat näköalat!

Ajoimme myös aivan meren rantaan ihastelemaan aaltoja.

Tulomatkalla söimme lounasta Simon's Townissa, joka on ihastuttava pieni kaupunki meren rannalla. Simon's Town on ollut Etelä-Afrikan laivaston tukikohta vuodesta 1957 alkaen.

Simon's Townin lähistöllä kävimme tutustumassa pingviinien elämään.

Robben Island/22.3.

Sunnuntaina 22.3. kävimme Robben Islandilla, joka on Kapkaupungin edustalla sijaitseva saari. Saarella oli vankila, jonne tuotiin apartheidin aikaan paljon poliittisia vankeja.

Kuuluisin saaren vangeista on ensimmäinen Etelä-Afrikan oikeasti demokraattisesti valittu presidentti Nelson Mandela (yllä olevassa kuvassa vasemmalla). Hän vietti suurimman osan 27-vuotisesta vankeusajaan Robben Islandilla työskennellen 8 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa alla näkyvässä louhoksessa. Kuvassa näkyy luola, jossa on käyty myös paljon poliittisia keskusteluita.

Oppaanamme oli mies, joka on itsekin ollut poliittisena vankina saarella. Hän kertoi todella elävästi vankilan arjesta.

Jokainen vanki sai oman numeron sen mukaan monesko vanki oli kyseisenä vuonna.

Vangeille annettiin ruokaa sen mukaan mihin rotuun vanki kuului.

Tavallisten poliittisten vankien selliin majoittui noin 50 vankia kerrossänkyihin.

Poliittiset johtajat saivat yksityissellit. Alla näkyy Nelson Mandelan selli.

Viimeiset poliittiset vangit vapautettiin 1991. Alle 20 vuotta sitten!

Saarelta on hyvät maisemat myös pöytävuorelle.