Dan Patlansky

Christo ja Heniél veivät minut katsomaan johannesburgilaista muusikkoa, Dan Patlanskya, joka esiintyi paikallisessa ravintolassa. Meilla oli kiva ilta! Video musiikista: http://youtube.com/watch?v=lMX2UvDHWBY

Johannesburg

Olin muutaman päivän Johannesburgissa ystäväni Tiinan luona, joka asuu siellä poikaystävänsä Jukan kanssa.

Sunnuntaina Tiina haki minut Potchista ja menimme suoraan täältä katsomaan Lipizza-hevosten Valentine's dayn showta. Hevoset suorittivat korkean kouluratsastuksen liikkeitä sekä maasta käsin että ratsastettuina musiikin tahtiin. Kaikkein tunnetuimpia lipizzat ovat Wienin espanjalaisen ratsastuskoulun ratsuina ja nämä Etelä-Afrikan hevoset ovat alun perin tulleet sotaa pakoon. Nämä Etelä-Afrikan lipizzat olivat yllättävän pieniä. Joukossa oli yksi Wienistä tuotu ori, joka oli paljon muita isompi.

Näytöksen jälkeen pääsimme taputtamaan hevosia ja antamaan niille porkkanoita. Lisäksi joimme shampanjaa ja söimme kivoja pikku purtavia, kuten mansikoita suklaalla :)

Maanantaina kävimme katsomassa norsuja. Opimme norsujen elämästä kaikenlaista. Pääsimme myös kokeilemaan niitä lähes joka paikasta, kävelimme käsi niiden kärsässä -ja ne jopa antoivat meille pusuja!

Pari päivää Tiinan kanssa meni todella nopeasti. Tiistaina kävimme ratsastamassa Tiinan tutun hevosilla maastossa. Hepat oli tosi kivoja ja oli tosi ihana päästä hevosen selkään pitkästä aikaa. Lisäksi söimme hyvää ruokaa, grillailimme ja maistelimme sushia (mulle eka kerta!).

Johannesburg on muuten tosi kiva paikka, mutta siellä on huomattavasti vaarallisempaa kuin täällä Potchissa. Rikostilastot Johannesburgissa ovat aika karuja; ryöstöjä, raiskauksia, tappoja... Kaduilla ei oikein uskalla liikkua ja täytyy olla auto, jos haluaa mennä paikasta toiseen. Autolla ajaessa pitää ovet pitää lukossa eikä kannata jäädä pysähtelemään. Lisäksi omista tavaroistaan kannattaa pitää huolta -ja ihmiset asuvat sähköaitojen takana monien lukkojen takana.

Vieraita

Minun mökissä:

On käynyt jo kaksi vierasta... Kissa tuli kaltereiden välistä:

..ja sammakko oli varmaan tullut samaa reittiä:

Jotenkin toivon, että kissa saisi napattua sen sammakon! Reppua sai ravistelle aika kovasti, ennen kun sammakko tuli sieltä pois. Siinä lensi suomalaiset sisutkin pihamaalle :)

Taung/Vryburg

Pääsin mukaan yliopiston opettajien opetusretkelle perjantaina ja lauantaina. North-West yliopiston School of Continuing Teachers Education ("Opettajien täydennyskoulutuslaitos") antaa opettajille täydennyskoulutusta. Etelä-Afrikassa opettajien taidot ovat usein huonot -jopa huonommat kuin oppilailla- ja pätevistä opettajista on pulaa etenkin maaseudulla, joten täydennyskoulutus tulee todella tarpeeseen. Lähes kaikki opetus on etäopetusta, koska täydennyskoulutukseet osallistuvat opettajat ovat töissä ja opiskelevat vapaa-aikanaan eli lähinnä viikonloppuisin. Yliopisto järjestää lähes joka viikonloppu jossain päin North-Westin provinssiä lähikoulutuspäiviä ja tällä kertaa ne olivat Taungissa ja Vryburgissa. Kartta provinssista löytyy linkistä: http://www.stayinsouthafrica.co.za/images/northwest.jpg

Lähdimme perjantaina aamulla ajamaan kohti Taungia, jonne oli yli kolmen tunnin ajomatka. Mukana oli 14 ylipiston opettajaa eri aineista -matematiikasta, biologiasta, johtamistaidosta, didaktiikasta, atk:sta jne. Taung on melko pieni paikka ja sinne ajo oli aika kokemus, sillä loppumatkasta tiellä kulki lehmiä, vuohia, aaseja ja sikoja pitkin poikin. Valitettavasti sinne ei tullut kuin yksi oppilas, koska se oli uusi opetuspaikka eikä tieto ollut kulkenut ilmeisesti tarpeeksi hyvin. Niinpä me ajoimme takaisin Vryburgiin, jonne majoituimme tosi kivaan guest houseen, jonka huoneet oli sisustettu antiikkihuonekaluilla.

Illalla kävimme syömässä hyvät pihvit, hieman kävelemässä ja "Don Pedroilla", eli pirtelön makuisilla drinksuilla. (Suosittelen, ohje löytyy täältä: http://www.drinksmixer.com/drink9079.html)

Lauantaiaamuna heräsimme jo kuudelta lenkille (tai neljä meistä) ja sen jälkeen saatiin huippuherkullinen aamupala, ihania tuoreita muffinseja ja hedelmiä! Lauantain opetuspäivä oli huomattavasti tehokkaampi kuin perjantain ja nyt oppilaita oli mukavasti. Minä seurasin Dorothyn matematiikan opetusta ja oli mielenkiintoista nähdä minkälaisia laskuja he laskivat. Opiskelijat kävivät läpi tehtäviä, joita heidän täytyy lähettää postissa yliopistolle tarkastettavaksi, jotta he saavat matematiikkamoduulinsa/kurssinsa läpi.

Pääsin itsekin opettamaan vähän todennäköisyyslaskentaa sillä aikaa kun toiset oppilaat olivat Dorothyn tunnilla ja toiset oppilaat odottivat omien tuntiensa alkamista. Se oli tosin yllättävän haastavaa - esimerkiksi pelikortteihin liittyvä todennäköisyyslaskentatehtävä osoittautui tosi vaikeaksi, koska korttipakka oli oppilaille vieras ja minäkään en tiennyt maitten nimiä englanniksi, ainoastaan "Hearts" oli meille kaikille tuttu ;) Myöhemmin minulle selvisi että mustien kulttuuriin ei kuulu pelata korttipelejä, joten tehtävän ratkaisun kannalta oli siis aika oleellista selostaa mitä numeroita ja värejä korttipakasta löytyy.

Yliopistolta

Tässä on muutamia kuvia North-West yliopiston kampukselta. Päärakennus:

Täällä on tosi vihreää ja kivoja istutuksia:

Rakennus, jossa olen töissä (School of Continuing Teacher Education):

Minun työhuone:

Grillausta

Seugnet järjesti lauantaina asunnollaan mukavat grillijuhlat, ”brai” kuten Etelä-Afrikkalaiset sanovat. Mukana oli Christo, Niels, Magdel ja Scotty-koira.

Ruokana oli maissipuuroa mausteisella tomaatti-sipulikastikkeella, perunasalaattia (joka oli kuumaa ja jossa oli pekonia ja herkkusieniä, kermaa ja paljon juustoa), makkaraa (joka oli 100 % lihaa, mun kommentti "Tastes almost like meat" herätti hilpeyttä..), kebappia, pihvejä ja salaattia. Nam!

Karnevaalit

Kävimme Magdelin ja hänen tyttärensä kanssa seuraamassa ensimmäisen vuoden opiskelijoiden karnevaaleja. Opiskelijoilla on ollut orietaatioviikot, joiden aikana he ovat rakentaneet rekkojen lavoille muovikukkasista erilaisia taideteoksia. Pitkin viikkoa kaupungilla on näkynyt isoissa ryhmissä marssivia ja juoksevia opiskelijoita, joilla on ollut samanväriset haalarit päällä ja joiden johtaja (vanhempi opiskelija) on kulkenut ryhmän etunenässä huutelemassa komentoja. Nämä ryhmät koostuivat kuulemma samassa asuntolassa asuvista nuorista. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden täytyy orientaation aikana tervehtiä kaikkia vanhempia ihmisiä ja etenkin vanhempia opiskelijoita – minullekin huudeltiin ryhmätervehdyksiä, kun ohitin opiskelijoiden rykelmiä polkupyörällä :)

Orientaatioviikko huipentui lauantaiaamuna pidettyyn karnevaalikulkueeseen, joka aloitti klo 8 aamulla ja kiersi noin 6 kilometrin lenkin kaupungilla. Kulkueen etunenässä liikkui rekat, joiden peräkärryissä oli opiskelijoiden muovikukkasista tekemät taideteokset.

Ja kaikki nama taideteokset on tehty laittamalla muovikukkasia "kanaverkkoon":

Rekkojen perässä kulki about tuhat opiskelijaa erilaisissa asuissa ja kaikilla opiskelijoilla oli kädessä purkki, johon he pyytelivät katsojilta rahaa. Rahat menevät hyväntekeväisyyteen.

Kulkue alkoi ja loppui ”rekkapuistoon”, jossa valittiin paras taideteos. Kulkueeseen osallistuneet opiskelijat olivat hieman voipuneita rankan lenkin (ja edellisten öiden juhlimisen) jälkeen…

.. ja muutama mukava poika "rankaisi" meita olutpulloilla, kun olimme ylittäneet heidän hallinnoiman siltansa:

Ensimmäinen viikko takana

Ensimmäinen viikko on nyt takana täällä Potchefstroomissa. Päällimmäisenä mieleen ovat jääneet ystävälliset ihmiset; ohjaajani Seugnet ja hänen sihteerinsä Magdet sekä Christo kuljettivat minua ensimmäiset päivät melkein kädestä pitäen ja järjestelivät asioitani. Samalla laitoksella (School of Continuing Teacher Education (SCTE)) minun kanssa työskentelevät ihmiset, joita on noin 20, toivottivat minut oikein sydämellisesti tervetulleeksi. Minulla on oma työhuone ja sen pöydälle oli jätetty tervetuliaislahjoja; kukkia, kortti, paikallista nougaata ja kaulakoru. Pitkin viikkoa uudet työkaverini ovat tulleet ovesta huikkaamaan minulle jotain ja kyselleet miten minulla menee (tämä voi kyllä osittain johtua siitä, että Seugnet on käskenyt heitä...).

Olen ensimmäinen jatko-opiskelija täällä Potchefstroomissä Joensuun yliopistolta ja taidan olla eräänlainen koekaniini ;) Minun rekisteröintini yliopiston järjestelmään ei nimittäin sujunut ihan noin vaan vaan tietojani piti käydä selvittelevässä monenlaisissa toimistoissa. Opiskelijakortin saaminen oli myös mutkikasta. Se on täällä tosi tärkeä, koska ilman sitä ei pääse yliopiston alueelle tai pois sieltä lainkaan ja aika monet ovet aukeavat sen avulla. Kortin avulla voi myös maksaa opiskelijaravintolassa -ja sillä pääsee myös uimaan. Tänä aamuna korttini kuitenkin vihdoin toimi ja olen siis virallinen opiskelija North-Westin yliopistossa!

Asuntoni on noin 4 km:n päässä yliopistolta. Ensimmäiset kolme päivää Seugnet ja Magdet kuljettivat minua autolla, mutta eilisestä lähtien olen ajellut polkupyörällä. Olen alivuokralaisena ja minun kämppään kuuluu pieni makuuhuone, kylpyhuone ja isompi huone, jossa on keittiö, sohva ja kirjoituspöytä.

Vuokranantajani ovat aika hauskoja; reilu 50-vuotias pariskunta, joilla on kolme lasta. Heidän lapsistaan 30-vuotias tyttö asuu kotona ja kaksi nuorempaa lasta ovat Englannissa ja Kanadassa. Perhe on kutsunut minut teelle jo kolmena päivänä ja he ovat tosi ystävällisiä. Perheen äidillä on joku tuki ylävartalossa eikä hän voi liikkua kunnolla, isä puolestaan on pieni mies, jolla on huono kuulo. Isä ja äiti siis huutelevat toisilleen -ja ovatkin tosi puheliaita. Kumpikaan ei osaa kovin hyvin englantia, mutta selostavat paljon kaikkea. Tytöllä on papukaija, joka osaa puhua paljon ja joka sotkee kovasti paikkoja.