Ensimmäinen viikko takana

Ensimmäinen viikko on nyt takana täällä Potchefstroomissa. Päällimmäisenä mieleen ovat jääneet ystävälliset ihmiset; ohjaajani Seugnet ja hänen sihteerinsä Magdet sekä Christo kuljettivat minua ensimmäiset päivät melkein kädestä pitäen ja järjestelivät asioitani. Samalla laitoksella (School of Continuing Teacher Education (SCTE)) minun kanssa työskentelevät ihmiset, joita on noin 20, toivottivat minut oikein sydämellisesti tervetulleeksi. Minulla on oma työhuone ja sen pöydälle oli jätetty tervetuliaislahjoja; kukkia, kortti, paikallista nougaata ja kaulakoru. Pitkin viikkoa uudet työkaverini ovat tulleet ovesta huikkaamaan minulle jotain ja kyselleet miten minulla menee (tämä voi kyllä osittain johtua siitä, että Seugnet on käskenyt heitä...).

Olen ensimmäinen jatko-opiskelija täällä Potchefstroomissä Joensuun yliopistolta ja taidan olla eräänlainen koekaniini ;) Minun rekisteröintini yliopiston järjestelmään ei nimittäin sujunut ihan noin vaan vaan tietojani piti käydä selvittelevässä monenlaisissa toimistoissa. Opiskelijakortin saaminen oli myös mutkikasta. Se on täällä tosi tärkeä, koska ilman sitä ei pääse yliopiston alueelle tai pois sieltä lainkaan ja aika monet ovet aukeavat sen avulla. Kortin avulla voi myös maksaa opiskelijaravintolassa -ja sillä pääsee myös uimaan. Tänä aamuna korttini kuitenkin vihdoin toimi ja olen siis virallinen opiskelija North-Westin yliopistossa!

Asuntoni on noin 4 km:n päässä yliopistolta. Ensimmäiset kolme päivää Seugnet ja Magdet kuljettivat minua autolla, mutta eilisestä lähtien olen ajellut polkupyörällä. Olen alivuokralaisena ja minun kämppään kuuluu pieni makuuhuone, kylpyhuone ja isompi huone, jossa on keittiö, sohva ja kirjoituspöytä.

Vuokranantajani ovat aika hauskoja; reilu 50-vuotias pariskunta, joilla on kolme lasta. Heidän lapsistaan 30-vuotias tyttö asuu kotona ja kaksi nuorempaa lasta ovat Englannissa ja Kanadassa. Perhe on kutsunut minut teelle jo kolmena päivänä ja he ovat tosi ystävällisiä. Perheen äidillä on joku tuki ylävartalossa eikä hän voi liikkua kunnolla, isä puolestaan on pieni mies, jolla on huono kuulo. Isä ja äiti siis huutelevat toisilleen -ja ovatkin tosi puheliaita. Kumpikaan ei osaa kovin hyvin englantia, mutta selostavat paljon kaikkea. Tytöllä on papukaija, joka osaa puhua paljon ja joka sotkee kovasti paikkoja.