Safari/4.-5.3.

Olimme äitin ja Jukkiksen kanssa safarilla 4.-5.3. Pilanesbergissä, joka sijaitsee noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Potchista luoteeseen päin. Oppaanamme oli Malcolm, joka asuu Potshefstroomissa ja pitää "Mag Safari"-yritystä vaimonsa kanssa. Ensimmäinen kiertoajelumme luonnonpuistossa oli neljän aikaan keskiviikkona Sun Cityssä käynnin jälkeen. Ruohikko on nyt melko pitkää sateista johtuen, joten paras vaihtoehto eläinten katseluun on korkea "Game vehicle". Meillä oli todella hyvä opastus, sillä Malcolm on metsästänyt eläimiä lähes 40 vuotta ja Game vehiclen kuljettaja David tiesi myös eläimistä tosi paljon.

Pilanesberg on 50 000 hehtaarin kokoinen alue kukkuloiden ympäröimänä. Maisemat ovat tosi hienot ja alueella elää paljon eläimiä -myös "Big Five" eli leijonia, leopardeja, norsuja, virtahepoja ja buffaloita. Minun suosikkieläimiäni olivat varmaan seeprat, joita näimme paljon. Monilla seeproilla oli myös varsoja.

Etelä-Afrikan kansalliseläin on Sringbok, pieni ja kaunis antilooppi.

Pahkasioilla (Warthog) on aika pitkät etuhampaat. Matikkapeliä tehdessä opin, että hampaat voivat kasvaa jopa 60 cm:n mittaisiksi.

Kirahvit olivat hieman kauniimpia kuin pahkasiat.

Ja melkein näimme myös virtahevon, joka pärskäytteli vettä sieraimistaan. Alla olevassa kuvassa tosin ne pärskeetkään eivät näy!

Ekan päivän ajelulla näimme monta norsua. Tässä on pieni yksinäinen norsu. Tai ei siis kovin pieni muuten kuin muihin norsuihin verrattuna... opas arveli tämän olevan noin 8 vuotias.

Virtahevot olivat myös vaikuttavan kokoisia. Onneksi ne liikuskelivat rauhallisesti.

Pilanesbergissä elää useita satoja lintulajeja. Näimme monia kauniita ja tosi värikkäitä lintuja.

Kaikken eniten näimme varmaan "blue gnu"-nimisiä eläimiä, joille emme keksineet suomen kielistä vastinetta. Niillä oli hienot sarvet.

Keskiviikkona söimme tosi hyvän aterian läheisessä majoituspaikassa, jossa olimme yötä. Torstaina lähdimme jo aamukuudelta luonnonpuistoon ajelulle, koska silloin eläimet ovat kaikkein aktiivisimpia.

Aamuajelulla onnistuimme näkemään myös leijonan! Se oli pitkälti sen ansiota, että David sai radiopuhelimeensa ilmoituksen leijonista. Puhelun jälkeen hän käänsi ajoneuvonsa ja ajoi hurjaa kyytiä leijonien havaintopaikalle. Jukkis ja minä pompimme takapenkillä ilmaan, tiet olivat paikoittain aika kuoppaisia... mutta ralliajelu kannatti, sillä leijonan näkeminen oli hieno kokemus!

Big fivesta jäi siis näkemättä vain buffalo ja leopardi. Leopardit ovatkin kaikkein vaikeimpia havaita, koska ne osaavat piileskellä hyvin ja kiipeilevät paljon puissa.

Leopardeja näimme "Predator parkissa", jossa Jukkis myös silitti leijonan pentuja ja -iiks- piteli liskoa! Saalistajien puistossa näimme myös monta tosi pelottavaa käärmettä -onneksi lasien takaa!